Jääkiekkokaukalo tunnetaan usein tunteita herättävänä paikkana, jossa harjoitetaan montaa eri talvista urheilulajia. Yksi näistä lajeista on joukkuepeli nimeltään kaukalopallo, jossa kiekon sijaan pelataan kovalla kumisella pallolla.
Kaukalopallon historia juontaa juurensa 1960-luvulle Ruotsiin, jossa laji kehittyi jääpallon pelaajien toimesta. Jääpallon pelaajien harjoitellessa omaa lajiaan, joka tuohon aikaan oli suhteellisen vahvassa asemassa, alkoi uusi laji kehittyä jääpalloilijoiden treenien aikana. Myös sisähallien yleistyminen 1960-luvulla antoi talvisten lajien rakastajille lisää aikaa pelata pallopelejä ympäri vuoden säästä huolimatta.
Naapurimaasta peli rantautui pian myös Suomeen vielä saman vuosikymmenen aikana. Vuosikymmenen vaihtuessa alkoi siitä pikkuhiljaa muodostua oma urheilulajinsa.
Kaukalopallon tarina jääpallon varjoista kansansuosikiksi
1970-luvulla kaukalopallo kasvoi räjähdysmäisesti ja lajiin sisältyi paljon hauskanpitoa. Kylissä ja kaupungeissa pelattiin paljon kaukalopalloa ja suosio oli sen verran kova, että 1970-luvun loppua kohti näiden kylien ja kaupunkien pelaajat alkoivat kerääntyä valtaviin turnauksiin viikonloppuisin kilpailemaan toisiaan vastaan, keräten yhteen jopa 100 joukkuetta.
Ensimmäinen Suomen mestaruusottelu pelattiin vuonna 1975. Tuohon aikaan kaukalopallon pelaajia pidettiin hieman erikoisina hahmoina. Ihmeteltiin, että mikä sai pelaajat matkustamaan ympäri maata viikonloppu toisensa jälkeen ja pelaamaan hyvällä tuurilla kaksi päivää putkeen. Syynä tähän ajateltiin kaukalopallon olevan oiva jatkumo jo usein nuorena aloitetulle jääkiekolle ja jääpallolle, tämän ollessa myös edeltäjiään turvallisempi ja helpompi vaihtoehto.
Kaukalopallo oli tietysti myös hauskaa ajanvietettä ja vaikka joukkue putoaisikin kilpailusta, jäivät pelaajat silti usein jatkamaan hauskanpitoa koko viikonlopuksi poikamiesmäiseen tyyliin. Huhut kertovat, että vaimot ja tyttöystävät jätettiin usein kotiin ja miesporukoissa nauru raikasi ja yhteenkuuluvaisuuden tunne oli käsin kosketeltava.
Kaukalo- vai jääpallo?
1980-luvulla alkoi kaukalopallo muistuttaa yhä vähemmän edeltäjäänsä ja esi-isäänsä jääpalloa. Pelin sääntöjä alettiin muuttaa lähes vuosittain ja kaukalopallon välineistöä muokattiin myös lajille sopivammaksi. Median myös kiinnostuessa enemmän kaukalopallosta, näytettiin pelejä televisiossa ja todettiin että pelissä tuolloin käytettyä oranssia palloa oli vaikea nähdä ruudulta. Oranssin pallon väri muutettiin tästä johtuen siniseksi, mitä se on myös nykypäivänä.
Vuosi 1984 oli lajille merkittävä, jolloin pelattiin ensimmäinen kansainvälinen ottelu, pelaajina urheilussa tunnetusti keskenään kilpailuhenkiset Suomi ja Ruotsi. Vuonna 1987 kaksi suomalaista joukkuetta, Palokan Pyry ja Hakunilan riento ottivat osaa Yhdysvaltojen Minneapolisissa pelattuun North American Cupiin. Samoihin aikoihin myös Neuvostoliitto ja Sveitsi liittyivät kaukalopallon maailmaan. Vuonna 1990 kaukalopallo karisti viimeisetkin jääpallon jäänteet harteiltaan Suomen voittaessa Ruotsin konkarijääpallonpelaajat kaukalopallopelissä murskavoittoisella tuloksella 13-3.
Toiminta laajenee
1990-luvulla kaukalopallopiireissä sattui ja tapahtui. Keväällä 1990 lajin toimintaa laajennettiin ja perustettiin Suomeen nykyistä nimeään kantava Kaukalopallo- ja Ringetteliitto. Liiton järjestämiin aktiviteetteihin osallistui yli 200 yhdistystä ja lähes 300 joukkuetta.
Suuren jäsenmäärän lisäksi liittoon kuului yli 550 seuraa ja lähes 100 joukkuetta. Hienoa oli erityisesti se, että muutaman vuoden aikana nuorten toiminta oli yli nelinkertaistunut ja eri ikäluokkien junioreita olikin jo lähes 3000. Näiden huikeiden lukujen lisäksi liiton jäsenseurojen ja kuntien järjestämät harrastesarjat keräsivät lähes 80 000 pelaajaa kaukalopallon pariin.
Vuonna 1992 perustettiin Kansainvälinen kaukalopalloliitto (IRF). Kansainvälisen kaukalopalloliiton ensimmäisiä perustajajäseniä Suomen lisäksi olivat Sveitsi, Venäjä ja Unkari. Kyseiseen aikaan Yhdysvaltojen, Ruotsin, Norjan sekä Kanadan poisjäämistä liiton perustamisessa pidettiin jonkinlaisena takaiskuna mutta se ei ole menoa hidastanut.